torstai 22. syyskuuta 2016

Syksy tulee talliin

Kesäisin tallimme on tyhjillään. Omat eläimet ovat laitumilla ja talvihoidokit kesäkodeissaan. Ensimmäisinä talliin muuttivat taas kanat. Nämä ruskeat tehotytöt alkavat olemaan jo rotuisekseen vanhoja, joten vähän jännittää, miten ne tulevasta talvesta selviävät. Muuttolaatikosta hyppäsi tällä kertaa kolme ruskeaa rouvaa.


Joka kesä tallin ollessa tyhjillään, pesen sen painepesurilla. Joka toinen vuosi olen myös kalkinnut. Tänä vuonna oli taas kalkituksen aika. Kalkki tuo ihanasti valoa talliin ja se myös desinfioi. Kalkkimaalia saa ostaa valmiinakin, mutta itse sekoittaen tulee paljon edullisemmaksi: 30 kg säkki maatalouskaupassa maksaa n. 20 e ja se riittää meillä hyvin koko tallin sisätiloihin. Tänä kesänä aloitimme erillisen, lämpimän satulahuoneen tekoa ja kalkki riitti hyvin myös sen seiniin.


Ämpäriin vettä, sekaan kalkkijauhetta ja poran sekoituspäällä tasaiseksi. Teen suunnilleen lettutaikinan paksuista. Paksumpi ropisee helposti alas kuivuessaan, ohuemmalla kalkkivedellä kannattaa käsitellä ensimmäistä kertaa kalkittavat pinnat. Kalkin levitykseen on ihan oma pyöreä pensselinsä, mutta tykkään itse käyttää isoa ulkomaalisivellintä jatkovarren päässä. Suojalasit pitäisi tässä hommassa olla, mutta en osaa niitä käyttää. Varsi suojelee enimmiltä roiskeilta.


Hevoset ovat edelleen laitumella. Nyt ne ovat taas siirtyneet kauemmalta lohkolta niukemmalle laitumelle pihan viereen. Laitumelta ne pääsevät kulkemaan hiekkatarhaan ja pihattoon.


Tänä vuonna laumaan on tullut kaksi uutta hevosta ja se pistää poikaporukan pasmat aina hetkeksi sekaisin. Nyt on taas rauha maassa ja ruunat kavereita keskenään. Hoitoon ja leikkiin löytyy aina kaveri ja nukkujalle vartioija.


Rokikin sai pieniin kavioihinsa kengät. Ihan ylisöpöt isoihin suomenhevosen kenkiin verrattuna!


Nyt on päästy Rokinkin kanssa tutkimaan sorateitä. Humu kantaa hienosti lapsia, kaikki voivat jo ratsastaa sillä ilman taluttajaa.


Syksyistä puuhaa riittää myös pelloilla. Puimurit ovat taas liikkeellä ja me olemme päässeet olkipaaleja keräämään.


Viljami kiittää ja nauttii uusista oljista. Pihatto on sen lempipaikka, eikä vähiten siksi, että Paras kaveri Oku viihtyy siellä myös.


Vielä hetken saavat tallin hevoskarsinat olla tyhjillään.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

Tänä syksynä tuli aika sanoa lampaille hyvästit. Ne olivat ensimmäiset tuotantoeläimemme - niin lemmikin elämää kuin elivätkin - ja niistä luopumisen myötä teimme ensimmäisen matkamme teurastamoon. Kaikki sujui hyvin ja päätös oli ehdottoman oikea, mutta kyllä näitä ikävä tulee. Varsinkin kesyintä kaikista, Miinaa. Kukka ja Marja eivät koskaan kesyyntyneet samalla tavalla.


Viisi vuotta sitten ne tulivat meille karitsoina. Aluksi mukana oli Marjatta Raita (keskimmäinen), joka pian paljastui Markuksi. Se vaihdettiin kokomustaan Marjaan.


Lasten kanssa lampaat ovat olleet todella kivoja. Niiden suhteen ei ole tarvinnut pelätä puremista tai potkimista ja lapset ovat saaneet touhuta niiden aitauksessa vapaasti.


Lampailla oli meillä ihan oikea tehtäväkin: maisemanhoito. Ne söivät kauniiksi autiona olleen talomme umpeen kasvaneet metsiköt.


Silloin siis, kun pysyivät aitauksessaan. Lampaamme olivat karkailemaan. Karattuaan ne kuitenkin pysyttelivät pihapiirissä, joten ne olivat paljon vapaina.


Ne kulkivat mielellään mukanamme. Tässä ollaan viemässä hevosille iltaruokaa laitumelle. Mukana ovat tietenkin myös Paavo-koira ja Rolle-kissa.


Kesäyöt lampaat viettivät tallin vieressä pihatossa. Laitumelta ne tulivat kaurojen perässä. Kaurakipon kanssa sai pitää kiirusta, että ehti perille ensin.




Heinä- ja pahnapelloilla lampaat kulkivat apuna. Tai ainakin vaikuttivat niin tärkeiltä, että apua niistä omasta mielestään oli.


Minusta ei koskaan tullut kovin näppärää lampuria. Minulla meni vielä viimeisen kerran keritessä puoli tuntia per lammas. Viimeisillä keritsemiskerroilla ei tosin tarvinut enää saksilla paikkailla lopputulosta :D


Nyt meillä ei enää ole lampaita, eikä uusia enää oteta. Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

torstai 15. syyskuuta 2016

Minulla on ompeluNURKKAUS

Olin puodin loppuun asti iloisen optimistinen, että saan järjesteltyä itselleni mukavan ompelunurkkauksen vierashuoneen yhdelle seinustalle. Reteänä lupasin Miehelle, että mahdutan kaikki käsityötarvikkeeni yhteen ainoaan kaappiin. Täytyy tunnustaa, että tuskanhiki virtasi ennen kuin lupaukseni täytin :D


Puodin loppuunmyynti sujui onneksi mukavasti ja kalusteet, kankaat ja käsityötarvikkeet tekivät kauppansa. Pari säkillistä lahjoitin paikalliseen eskariin ja kotiin käsityötarvikkeita tuli lopulta vähemmän, kuin mitä minulla oli olemassa yritystä perustaessani. Kaappilupauksessanikin pysyin. Se tosin edellytti aivan valtavan (ja painavan!) kaapin bongaamista kirppikseltä. Onneksi tämä jätti meni kahteen osaan, muuten se ei olisi mahtunut ovista.


Aioin ensin hioa kaapin ja vahata puun väriseksi, mutta pinnan viilu ei ollut suosiollinen. Niinpä hioin kaapin kevyesti ja maalasin valkoiseksi. Se olikin oikea ratkaisu, sillä tummempana tämä jättiläinen olisi pimentänyt ja vallannut koko pienen huoneen.


Valmista tuli! Ja nyt minulla on ompelunurkkaus harrastustani varten. Tämä teki konkreettiseksi sen, että en enää ompele ammatikseni. Jotenkin tuntuu kevyeltä ja hyvältä. Parissa myyntitapahtumassa vuodessa voin käydä jatkossakin yksityishenkilönä, jos siltä tuntuu, mutta tähän yhteen nurkkaukseen ei tule kiusausta alkaa valmistaa suuria tuotevarastoja.


Kaappi on täpötäysi eikä välttämättä maailman käytännöllisin, mutta kyllä tämä minun harrastuksiini kelpaa :)


Samalla huoneella on muitakin funktioita: siellä on lasten pelit (kirppikseltä löytynyt pleikka) ja vuodesohva. Yövieraita meillä käy harvoin, mutta nukumme itse tässä vierashuoneessa vauvojen adoptioperheiden ollessa meillä. Kuvasta pilkistää myös purkutuomion saanut nukketalo. Sen osat käytämme tuleviin miniprojekteihin. Ihan huippua on, että paikkakunnallamme alkaa pian nukkekotikurssi - ja että minä sain ilmoittautua mukaan!







Kotona on nyt meneillään melkoinen ketjureaktio sisustusrintamalla. Minun ompelunurkkaukseni työpöydäksi muutti kuopuksella ollut pöytä. Tuoli oli aikoinaan aitassa joutilaana ja sieltä se muutti puodin keittiöön ja nyt työtuolikseni. Pöydän päälle päätyi vielä jemmasta löytynyt edellisessä talossamme palvellut hylly ja sen alle Tallipihan puodilla esiintynyt pikkunaulakko. Kirppikseltä bongasin riemastuttavan keltaisen retroroskiksen. Loistava kirppislöytö oli myös leveä räsymatto. Ompelukone on toistaiseksi surrannut vain verhonkäänteitä.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Mammalomalla

Niin kävi, että odottamani yrityksen jälkeinen loma muuttui mammalomaksi ennen kuin ehdin työhuoneen muuttolaatikoita purkaa. Olen nauttinut tästä mammalomalaisen elämästä ilman ompelukonetta, ilman pirisevää puhelinta ja kolisevaa sähköpostia saati markkina- ja messureissuja. Olen keskittynyt kotiin, pessyt ikkunat ja vienyt lopultakin vuosien aikomisen jälkeen ylimääräistä tavaraa kotoa kirppikselle. Olen leiponut ja lajitellut vuosien takaiset neulelankani syksyn viileitä odottamaan.


Makuuhuone on taas vaihteeksi järjestelty vauvamoodiin, hoitopöytä ja pinnasänky haettu varastosta käyttöön.




Hevoset viettävät vielä laidunelämää. Usvaiset aamut muistuttelevat kuitenkin syksyn lähestymisestä, sisäruokintakausi on ihan nurkan takana.

torstai 4. elokuuta 2016

Heinäpoudat


Tulivathan ne heinäpoudat tänäkin kesänä, vaikka heinäkuun edetessä sateisena alkoi jo näyttää toivottomalta. Meidän perheemme vietti pellolla kaksi päivää. Ihan ei viiden hevosen heiniä saatu, mutta lato piukkaan kuitenkin.

Kuvissa näkyy paljon traktori ja se toki helpottaakin hommaa. Iso osa työstä on kuitenkin paalien nostamista: ensin paalaimen jäljiltä pieniin kasoihin pellolle niin, että niiden väliin jää hyvä ura traktorille ja peräkärrylle. Traktorin liikkuessa paalit nostellaan kärryyn ja kärry ajetaan latoon. Meillä sillä ei pääse perille asti, vaan tallinvintille heiniä viedessä kärry seisoo sillalla ylämäessä. Siitä paalit kannetaan latoon ja pinotaan. Sitten takaisin pellolle ja toistetaan, kunnes kaikki paalit ovat sateensuojassa. Monena vuonna olemme olleet pellolla vielä pikkutunneilla, tänä vuonna tuli valmista jo yhden aikoihin molempina iltoina.










Se tunne, kun viimeinen kuorma on ladossa... Se on kuulkaas hyvä!

tiistai 2. elokuuta 2016

Loppu

Sunnuntaina suljin puodin oven viimeisen kerran. Palautin avaimet vuokraisännälle. Nukkumaan mennessä mieleen nousi helpotus: seuraavana aamuna minun ei tarvitsisi miettiä, onko joku särkenyt näyteikkunan tai varastanut puodin edestä kukkaistutukset.


Perjantaina puoti oli vielä auki. En pakannut silloin mitään. Viikonloppu oli varattu muuttoon,


Miehen kanssa tyhjensimme puodin kaksin. Mies rapsutteli teippaukset ikkunoista ja tarrat valomainoksista.


Sunnuntaina puoti oli tyhjä ja siisti. Tila tuntui ihan oudolta ja vieraalta paljaana. Täällä oli hyvä olla.



Keppihevossirkus on muuttunut liiketilaksi muiden joukossa. Uudet vuokralaiset saivat avaimensa jo. Mielenkiintoista nähdä, mitä he keksivät.


En oikein osaa vielä ajatella yrityksen loppumisesta mitään. Päällimäisinä vaihtelevat ilo ja helpotus, Tuntui ihan sopivalta, että yritys loppui hikiseen muuttoon.