maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kodinhoitohuone

Tämäkin pitkään vuoroaan odottanut huone saatiin viime kesän aikana (lähes) valmiiksi: kodinhoitohuone. Ensimmäiset vuodet meillä oli pyykkikone vanhalla karjakeittiöllä tallin päädyssä. Sinne juoksin likapyykin ikeakassissa ja märät, puhtaat paluukyydissä. Tuntui ihan uskomattomalta luksukselta, kun saimme tehtyä jokunen vuosi sitten kodinhoitohuoneeseen lattian ja sinne pesukoneen ja kuivausrummun. Nyt on myös kaapit, kattoon nostettava kuivausteline, korkea siivouskaappi ja sen vieressä kakkosjääkaappi. Voi, mitä luksusta!


Lavuaarista puuttuu vielä hana ja viemäriputki. En ole löytänyt mieleistäni korkeaa hanaa, Ikea on näiden vuosien kuluessa lakannut valmistamasta juuri sitä, jonka haluaisin. Etsintä jatkuu.



Kodinhoitohuone sai värinsä tästä voimakkaasta kaunottaresta. Meillä on nykyään mankeloidut lakanat ja ainakaan vielä mankeloinnin uutuudenviehätys ei ole hävinnyt.


Hyllyjen kannattimet teimme vanhoista kangaspuiden osista. Ne löytyivät meidän muuttaessamme piharakennuksesta osin lahonneina. Näissä on niin kauniita, krouveja yksityiskohtia, että onneksi saimme pelastettua käyttöön. Hylly tehtiin vintiltä löytyneestä vanhasta leipälaudasta. Kaikki saivat pintaansa vahan.

Kaapit ovat Ikeasta ja työtasot Bauhausista. Paljon löysimme kierrätettyinä: ison lavuaarin, pesukoneen, kuivausrummun ja mankelin. Pyykkikorit ja kuvien ulkopuolelle jäävän metallisen kenkätelineen bongasin paikallisesta Villihinnasta, josta olen tehnyt ilahduttavia sisustuslöytöjä ennenkin.


Aulan puolelta näkee kaukaa kurkkaamalla, onko koneiden ohjelma pysähtynyt. Muutenkin tykkään, kun lasioven kautta pääsee aulaan lisää valoa.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kepparitalli

Ajattelin jo, että remontin venyessä ja lasten kasvaessa meiltä jää leikkimökkivaihe kokonaan väliin. Perinteistä leikkimökkiä meillä eivät ole lapset juuri toivoneetkaan, mutta toivomuksia kepparitallin saamiseksi esitettiin vetoavasti. Niinpä yhdellä Bauhausin reissulla katsastimme pihan leikkimökkivalikoiman. Kovin suurta emme tarvitsisi, mutta korkeutta kuitenkin pitäisi olla sen verran, että lapset mahtuvat hyvin seisomaan sisällä. Ja sellainenhan puuvalmiina löytyi.



Värin saivat valita tytöt. Toinen halusi pinkin ja toinen lilan. Maitohorsman kukinnosta löytyi molempia miellyttävä sävy siltä väliltä.


Horsma mukanamme haimme maalin rautakaupasta. Aika karkki!


Oven maalasin taivaansiniseksi - kuten kaikki talonkin ulko-ovet viime kesänä. Istutin ikkunattomalle seinälle villiviinin kasvamaan. Katon alushuopa sai vielä päälleen talon kattoremontista säästettyjä purkutiiliä.


Ikkunalliselle puolelle teimme aitauksen. Hevoset pysyvät siellä pystyssä betoniraudoitustuista tehdyssä alustassa. Rautakaupasta niitäkin saa ja pituuksia on monta, joten kannattaa valita tarpeeksi pitkiä.


Teimme vielä hevosten hoitoa varten puomin vanhoista heinäseipäistä.


torstai 8. maaliskuuta 2018

Joining the Circus


MITÄ IHMETTÄ!!!

Minä, siis MINÄ, ihan ite, oon virkannu jotain näin ihanaa! Mä oon oikeasti maailman kököin virkkaaja. En ymmärrä oihjeista ja kaavioista mitään ja pidän koukkuakin jotenkin ihan väärin. Mutta kun bongasin Pinterestistä Adinda's Worldin ihanat huivit, mun virkkaustajuntani räjähti: ai tuollaisiakin VOI tehdä. Ihania! Ja sitten selvitin kuumeisesti, mistä näitä ihanuuksia saa ostaa. Jostain löysin valmiin huivin myynnissä, hinta 600. Juu, ei mun pennosillani... Joten jos huivin haluan, on vain otettava koukku kätösiin.

Tihrustin Adindan kauniita kuvia ja yritin keksiä, miten mikäkin on tehty. Ja päätin olla itselleni armollinen: ei mun tartte samanlaista tehdä. teen omanlaisen! Aloitin loppusyksyllä isoista reunakukista. Tein uudenvuodenlupauksen, että saisin huivin valmiiksi vuoden 2018 aikana. Ja sain jo helmikuussa!

Voi hitsi, miten ihana! Rakastan tätä ja oon nukkunutkin tähän kietoutuneena :D Annoin huivilleni nimeksi Joining the Circus. Ja aloitin tekemään seuraavaa :D

Olen koukussa.

PS. Jos joku muukin innostuu ja osaa tulkita ohjeita, niin Adindalta niitä ja tarvikepaketteja monenlaisiin ihanuuksiin saa


















sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Roskakatos

Meidän remonttimme täytti viime syksynä 10 vuotta. Paljon on tehty, mutta paljon on vieläkin tekemättä. Paljon pieniä asioita... Niistä yksi on roskakatos. Nyt meilläkin on sellainen.


Meillä on käynyt roska-auto vasta pari vuotta. Asumme niin korvessa, että ensimmäisinä vuosina tänne ei sellaista olisi saanut, vaikka olisi halunnutkin. Roskat vietiin itse kylän jätepisteeseen tai kaatopaikalle. Aluksi suunnittelimmekin roskakatosta tallin taakse sen seinään kiinni. En muista, miten kaukaa tämä suunnitelmani on, mutta sieltä n. 10 vuoden takaa kuitenkin.


Nyt, kun sivistys on saapunut tänne korven keskellekin (pakollisen) joka kuukausi pihaan ajavan roska-auton muodossa, katoksen paikka kannatti miettiä uudestaan. Siinähän se portin pielessä ottaa tulijat komiasti vastaan. Paikka määräytyi sähköpylvään sanelemana, sillä siinä on harus ja nyt roskakatos estää ratsastamasta harusta päin. Katos löytyi Bauhausista puuvalmiina ja oli sen verran mieluisan näköinen ja hintainen, että teimme Suunnitelma A:sta poiketen pakettiratkaisun.


Väriksi meinasin ensin talon keltaista. Mutta hyvänen aika, tämähän on piharakennus! Niinpä katos sai saman värityksen kuin tallikin: punamaalia, ovet sammalenvihreiksi ja nurkat ja sisus valkoisiksi. Hyvä tuli ja talvi on näyttänyt vain pienen suunnittelumokan: lumityöt täytyy tehdä maata myöten, että ovet aukeavat. Katolle ladottiin talon katon purkutiiliä, joiden sammalta olemme yrittäneet varjella.

Sähköjä tänne uusittiin pari vuotta sitten Tapanin myrskyn jälkeen (olimme silloin sähköttä yli 6 vrk) ja tämän tolpan paikasta ei ollut neuvotteluvaraa. Nyt tulikin sähköfirmasta tieto, että ensi kesänä uusitaan taas ja piuhat kaivetaan maahan. Hyvä niin, sillä tuota pylvästä ei tule ikävä.

torstai 8. helmikuuta 2018

Menneen kesän puutarhahommia

Viime kesänä mun musta peukaloni alkoi vihertää. Ehkä siksi, että remontti on edennyt pisteeseen, jossa talo tuntuu työmaan sijaan kodilta. Piha sen sijaan on ollut traktorien mylläämänä työmaana. Tämä piha on vain niin iso, että puutarhaa ajatellessa meinaa iskeä lamaannus. Mutta pala kerrallaan...


Viime kesänä aloitimme tekemään istutusalueita talon ympärille. Kuvassa näkyy pätkä kivillä reunustettua epämääräistä vihreää. Se se on! Pituutta tälle kukkapenkille tulee lähes 70 m, joten ei tullut vielä valmiiksi männäkesän aikana.


Takapiha on ainoa alue, joka meillä on ollut vihreänä ja käytössä. Se on siivottu lasinsiruista niin, että siellä uskaltaa olla paljain jaloin. Siellä on ollut lasten leikit ja trampoliini ja kepparirata. Viime kesänä teimme pienen suihkulähteen.


Suihkulähteen ympärille teimme myös raparperinlehti-betonilaattoja. Niistä ei löydy tallesta yhtään kuvaa. Rajasimme takapihaa niin, että tien ja sen väliin jää metsikkökaistale. Nyt ei ole ihan yhtä paljon nurmikonleikkuuta kuin aikaisemmin ja pieni suojavyöhyke on käytännöllisempi.


Vanha, upea koivu on ollut lasten keinupuuna. Se on ollut ison pihlajan kanssa ainoa kaunis asia hoitamattomalla pihallamme. Tätä päätöstä jahkailimme kauan, mutta viime kesänä se sai lähteä. Päätös oli oikea, sillä sisällä oli lahoa vielä 1,5 m korkeudessa, josta puu kaadettiin. Puu oli niin lähellä taloa, että se olisi kaatuessaan tehnyt pahaa tuhoa koko laajennusosalle.


Kanto sai jäädä korkeaksi, sillä sitä on lähes mahdoton kokonaan poistaa ja bongasin Pineterestistä ihanan idean.

Kuva Pinterestistä

Idean toteutus jäi ensi kesälle :)



Palkkapäivinä otin tavakseni kurvailla kotiin puutarhamyymälän kautta. Aina oli jotan kivaa tarjolla.


Yleensä en tiennyt, mitä ostin. Tai kysyinhän minä, mutta unohdin jo matkalla kotiin. Tähänkin pensasmaiseen ihastuin lähes mustien lehtien takia. Sen istutin takapihalle ison kiven juureen jasmiinipensaan viereen.


Hyötytarhaakin aloittelimme loppukesän viinimarja- ja karviastarjouksista. Viinimarjaa on mustaa, punaista, valkoista ja vaaleanpunaista. Muutaman saimme jo maistiaisiksikin.


Metsästin vanhoja metsän puolelle karanneita ihanuuksia talon vierustan penkkeihin. Toivottavasti viihtyvät vähintään yhtä hyvin kuin metsässä!


Jasmiinipensaan saimme muutama vuosi sitten lahjaksi lainavauvamme adoptioperheeltä. Se on kasvanut jo aika suureksi ja tuoksu on ihana.


Juhannusruusu on harvoja pihallamme kasvavia vanhoja kasveja. Se on villiintynyt metsän reunaan. Olemme pikku hiljaa raivanneet sitä esiin ja se palkitsee kukkimalla vuosi vuodelta runsaammin. Yritimme myös siirtää muutaman villiintyneen alun. Saa nähdä, selviävätkö ne tästä talvesta.


Puutarhatonttukin meille tuli. Se löysi lopulta paikkansa muualta kuin tästä nokkospuskan juurelta, sillä nokkospuska sai lopultakin lähdöt.


Loppukesästä aloittelimme grillauspaikan tekoa. Putsasimme esiin kalliota talon ja saunan välistä. Tässä on mukavan suojainen paikka istua iltaa sitten joskus saunan jälkeen.


Monet kasveista olen valinnut ihan pelkästään syysvärin takia. Marja-aroniaa meillä on paljon. Se tuntuu kestävän hyvin hengissä näin tumpelopuutarhurillakin.

Taisin vähän hurahtaa piha- ja puutarhahommiin. Nyt oikein syyhyää sormia päästä taas keväällä jatkamaan.

Puutarhaunelmiani voi käydä katsomassa Pinterestin puolella, täällä.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Mihin se katos eli duuniboogie

Mun CV on malliesimerkki Mikki Hiiren CV:stä. Sinne on kertynyt rivejä 80-luvulta asti, ja pelkästään kahden viimeisen vuoden aikana: keppihevossirkuksen tirehtöörinä (no joo, yrittäjä siellä oikeasti lukee), sijaisäitinä, mysteerishoppaajana, media- ja markkinointikonsulttina (hah, puhelinmyyjänä oikeasti), myyntineuvottelijana (puhelinmyyjänä), myyjänä ja visualistina. Ehkä näitä pääosin sentään yhdistää myynnin ja markkinoinnin maailma.


 Tän vuoden alkajaisiksi mun piti aloittaa osa-aikaisena myyjänä kangaskaupassa. Niin aloitinkin, mutta sitä ennen aloitin melko rivakalla aikataululla myös osa-aikaisena visualistina henkselitehtaalla. Teen myynnin ja markkinoinnin hommia suunnittelusta someen ja verkkokaupasta kylmäsoittoihin. Tämä työ onnistuu kotoa käsin etänä. Miiru on assistenttina :)



Mä oon henkseli-ihminen, oon ollu teinivuosista asti. Musta henkselit vaan näyttää hyviltä ja sitä paitsi on tosi mukavia ja käytännöllisiä. Joten miksipä en houkuttelisi muitakin napsauttamaan lukot kiinni?


Ja kyllä vain, siellä kangaskaupassakin aloitin :)




Henkselitehtaan ja kangaskaupan lisäksi teen myynnin ja markkinoinnin keikkoja muillekin. Mietintämyssyssä on oman yrityksen perustaminen tälle alalle, mutta täytyy ensin tuumailla kunnolla. Aika yrittäjämäisesti nytkin toimin. Hmmm... Houkuttais ja toisaalta...

Antaa ajan näyttää.



Sijaisperhesaralla ollaan parhaillaan koulutuksessa. Toivon, että sen myötä saadaan päätöksiä tehtyä ja piste jollekin luvulle.

Alkuvuosi on tuntunut uusien töiden myötä kiireiseltä, vaikka eihän työtuntimääriä voi vertaillakaan yrittäjäaikoihin. Uudet jutut kuitenkin vie virtaa siinä missä tuovatkin. Kiitollinen olen, kun saan olla niin monenlaisessa mielenkiintoisessa mukana. Nyt tuntuu siltä, että rankan ja surun sumussa menneen viime vuoden jälkeen on taas virtaa.