Olen ollut markkinoilla ja viihtynyt. Miten kiva viikonloppu taas Tampereen Tallipihalla! Ja samalla haikea, sillä se oli ensimmäinen viikonloppu töissä yrittäjänä ilman Suunnitelma B:tä, turvaverkkoa, takavasemmalla odottelevaa työpaikkaa, josta saa palkkaa jopa Urpilaisen pienituloisuusrajan yli. Sanouduin irti työpaikastani hiukan haikeana. Yksi elämänvaihe on lopullisesti takana.
Olen muistanut, miksi uusi koira ja pikkulapsivaihe sittenkin ovat hyvä idea. Tässä hetkessä oli oivallus: Paavo kävi hiljaa vahtimaan Aretan päiväunia.
Olen ommellut varastojani täyteen ja ylikin Muksumessuja varten. Joulukin on hiipinyt mieleen. Myöhässä kai käsityöläiselle, heinäkuussa olisi jo pitänyt.
Olen surautellut myös tilauksia, ehkä itselleen Joulupukille. Shh!
Jotain uuttakin on Singerin äärellä syntynyt: Erittäin Pinkkejä maatuskaheijastimia.
Nuuska-poni toipuu taas kaviokuumeesta öisen karkumatkansa jäljiltä. Karsinalevossa tällä kertaa, sairaskengitettynä idioottikenkiin. Vaivaa helpotetaan nääs laittamalla kengät väärinpäin jalkaan. Yritän helpottaa ponipojan oloa myös kylmäkääreillä, pienet pakastemaissipussit ovat juuri sopivat kylmäkääreiden sisään. On siinä naapureilla ihmeteltävää: kaupunkilaiset maalla ja hevosella kengätkin väärinpäin jalassa.
Okulla jatkuu vielä hetken laidunkausi, yöt viettää jo tallissa Nuuskan kaverina.
Nimpparisankarin päivä alkoi iloisesti, kun aamun Neppajymykerhossa oli Otson askarteluvinkki. Melkoisella täpinällä juoksi koulukyytiin!
2 kommenttia:
Onnea uuteen elämänvaiheeseen! Vielä joku päivä...vielä joku päivä...minäkin olen tuohon valmis:)
Kiitos Leena :) Mulla tuo kävi helposti, kun työpaikalla oli sopiva muutos - omistajanvaihdos. Ei tää mikään taloudellinen järkiratkaisu ollut, mutta nytpä nähdään, mihin tästä naisesta on ja mitä tämä yrittäminen oikeasti on.
Lähetä kommentti