perjantai 31. lokakuuta 2014

Tyrwäyspäivillä Sastamalassa

Eilen iltapäivällä puin hirmuisen kerrosluvun vaatteita päälleni ja starttasin kauppa-auton kohti Sastamalan keskustaa ja Tyrwäyspäiviä. Myynnilliset odotukseni pikkukaupunkimme tapahtuman suhteen eivät olleet korkeat, mutta kun kerrankin jotain tehdään, niin täytyyhän tähän osallistua!
 

Parkkeerasin kauppa-auton Silmu&Solmun eteen hyytävää viimaa uhmaten. Sisällä Silmukkasalongin lämmössä kokoonnuttiin neuletapaamisen merkeissä ja puoti oli pullollaan makeita tarjouksia.



Aikamoista Halloween-tunnelmaa illan pimeydessä!


Illan myynti yllätti iloisesti. Kivijalkapuodeissa eilinen oli monelle vuoden ennätyspäivä. Asiakkaille tämä oli selvästi tervetullutta - ja hyvä muistutus siitä, että omaltakin kylältä löytyy lähes kaikkea. Toivottavasti tästä tapahtumasta tulee jokavuotinen!

torstai 30. lokakuuta 2014

Legginssejä omille tytöille

En ole naismuistiin ommellut ipanoille housuja, Aretalle taisin tehdä viimeksi vauva-aikana. Olen tilannut tytöille vuosien varrella vahvalaatuisia legginssejä Gymboreelta, mutta nyt sieltä olivat legginssit lähes kadonneet mallistoista. Henkkamaukan ja vastaavien ohuet tuppaavat rikkoutumaan ensimmäisellä käyttökerralla, joten paras oli suunnata itse saumurin ääreen.
 

Tein kaikki legginssit puuvillavelourista. Jäänsinisen tytöt valitsivat itse, aplikoin niihin ylläriksi eri sävyiset sydämet polviin.


Ruskeiden jujuksi ompelin napit lahkeensuihin.



Näiden polviin aplikoin kullanhohtoisesta lurex-kankaasta paikat. Yllättäen nämä olivat molempien tyttöjen suosikit.


Nämä eivät tarvinneet muuta kuin tyttöjen valitseman värin.

Olipa kiva tehdä pitkästä aikaa vaatteita omillekin ipanoille!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tyrwäyspäivät Sastamalassa 30.-31.10.

Sastamalan keskustaajama, vanha Vammalan keskusta, täyttyy lokakuun lopussa keskustan alueen yrittäjien yhdessä organisoimasta hulinasta, ihkaensimmäisestä Täystyrwäys-tapahtumasta. Keskustan liikkeissä on paljon tarjouksia ja pop-up-myymälöitä nousee niin tyhjiin liiketiloihin kuin myymälöiden edustoillekin. Torstai-iltana liikkeet ovat auki vähintään klo 20 asti.
 
Käsityöpuoti Silmu&Solmussa kokoonnutaan torstaina klo 17-20 Silmukkasalonkiin neulomaan, tervetuloa mukaan oman käsityön kera! Puodilla on myös paljon hyviä tarjouksia ja arvontaakin on luvassa.

Ahdin tilan kauppa-auto valloittaa torstai-illaksi Silmu&Solmun edustan n. klo 16-20.
Tervetuloa!

Tapahtuman fb-sivuille pääset tästä. Käy kurkkaamassa, mitä kaikkea kivaa on luvassa, mukana hulinassa on pitkälti yli 50 yritystä!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Käsityökorttelin ETUpäivät 29.-31.10.


Hip ja hei! Ahdin tila on mukana Käsityökorttelin ETUpäivillä 29.-31.10. Nettipuodilla on nyt paljon tarjouksia ja toimituskulut 0!
 
Tervetuloa ostoksille!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vintillä

Tiedättekös mitä! Kaikkina näinä vuosina, joina olen blogia pitänyt, en ole näyttänyt teille vilaustakaan vintistä. Varmaankin siksi, että siellä ei ole koko tänä aikana tapahtunut yhtään mitään ikkunoiden korjausta ja paria satunnaista aarteenetsintäretkeä lukuunottamatta.
 

No nyt alkaa tapahtua!


Talon vanhalla puolella on kaksi piippua ja ne tietysti kulkevat vintin läpi. Nyt Mies korjasi niiden rappaukset. Kovin suuria vahinkoja ei ole piipuille talon kylmillään ollessa tapahtunut.


Kylmä vintti on hirsitalon keuhkot. Täällä onkin raikas, kuiva ja viileä ilma. Sinne kauan sitten kannetut tavarat puuhuonekaluista pellavalakanoihin ovat säilyneet hyvinä. Täältä löytyi Auroralle keinutuoli, juuri tuo joka on nyt jo kannettu vintille takaisin, ja tyttöjen käytössä ollut päästävedettävä sänky. Aretta nukkuu siinä edelleen.


Vintin varalle meillä ei ole kovinkaan radikaaleja suunnitelmia.


Jossain vaiheessa siivoamme sen, lisäämme kutteripurua ja teemme lautalattian. Piiput voisi vielä kalkita. Sähköjä vedetään sen verran, että saadaan asennettua muutama valaisin.


Vintti saa siis jatkaa tulevaisuudessakin kylmänä säilytystilana, talon keuhkoina, niin kuin se on ollut 80 vuotta.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Possu Orf muuttaa talvipalatsilleen sekä muun tallinväen kuulumisia

Vielä eilen Possu Orf paistatteli päivää kesämökillään. Meillä ei ole vielä lumihiutaleita nähty, mutta yöt käyvät kylmiksi.


Hevoset saavat vielä jatkaa laidunkauttaan. Lämpimät yöt ne ovat vieläkin olleet ulkona, mutta kylmillä pääsevät talliin.


Lampailla ei tunnu olevan kiirettä talliin. Ne pitäisi kyllä keritä lähiaikoina ja sen jälkeen niidenkin kesäloma on ohi.


Eilen löysin vielä kanoille niiden herkkua, voikukanlehtiä.


Rolle auttaa Paavoa pihan vartioinnissa - ei suinkaan lämmittele Paavon pörröisessä hännässä, kuten joku voisi luulla.


Minä kävin taas taistelun rikkaruohoja vastaan ratsastuskentällä aseenani naurettavan pieni ruohonleikkuri. Mutta voitin!


Lopultakin kesän ykkösriesa ja Okun kesäihottuman aiheuttaja, polttiaiset, ovat poissa.
Kutisevalla hevosella on turha yrittää ratsastaa, ei se pysty keskittymään ollenkaan. Nyt olen päässyt taas ratsaille.


Eilen autojen ikkunat alkoivat jäätyä illalla ja jäätävä viima puhalsi. Oli aika houkutella Possu Orf lämpöiseen talliin. Se ei mielellään kesämökkiään jättänyt, vaan muutto vaati pontevaa kannustusta ja avokätistä lahjontaa.


Tätä järkälettä ei väkisin nosteta, mutta onneksi se seuraa ruokakuppiaan ja herkkupussin rapinaa. Mies on possun ykkösihminen. Mies houkutteli possua edeltä herkkuineen, minä ja Paavo varmistimme takana, ettei possu toteuta varmasti hautomiaan pakosuunnitelmia.


Possu haisteli tutun mökkinsä, muisti selvästi. Löysi heti hyvän niskanrapsutuspaikan oviaukolta.


Pesänsä possu saa pedata itse. Tarvikkeina sillä on olkia ja heinää. Se asettelee ne huolella patjakseen ja silppuaa pieneksi, pehmeäksi silpuksi.

Pienten puolella tallissa on nyt siis talvi. Siellä asuvat kanat ja possu. Puput eivät tule enää meille, sillä niiden omistajat muuttivat maalle ja nyt heilläkin on kanoja pupujen kavereina ja kohta heidänkin talliinsa muuttaa hevosia.

Kaikkeen kaupunkilaiset ryhtyvätkin.

torstai 16. lokakuuta 2014

200! Arvotaan!

200 lukijapaneeliin liittyneen raja on täyttynyt! Tätä täytyy juhlia: nyt arvotaan :)


Tällä kerralla arvonta on juuri teille, joita juhlitaankin: lukijapaneeliin liittyneille seuraajille. Voit liittyä lukijaksi myös arvonnan aikana. Palkintoja arvotaan kaksi.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

1.) Voit osallistua, jos olet liittynyt lukijaksi (paneeli oikeassa sivupalkissa)

2.) Mukana olet kommentoimalla tähän postaukseen, kumman palkinnon arvontaan osallistut (palkintojen kuvat alla):

1. beige Pirkko-pipo (koot S, M tai L - eri kokoisissa eri värinen rusetti) & Anne Taintor -vinyylikukkaro (arvo 40 e)

2. minikeppihevonen (vihreä) & keppihevosen suitset (mustat) ja riimu (pinkki) (arvo 35 e)

3.) Aikaa osallistua on 31.10.2014 klo 18.00 asti, arvonnan tulokset julkistetaan tässä blogissa marraskuun alussa



Kaunis kiitos teille kaikille - ja onnea arvontaan!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Silmu&Solmun nurkkapuodissa

Järjestelin Silmu&Solmun nurkkapuotiani eilisilana. Vein sinne täydennystä ja ihan vähän jouluakin jo. Keppihevosia ja niiden varusteita on nyt reilusti ja tarkoituksenani on pitääkin varastot pullollaan jouluun asti.


Toin puodilta pois suuren katoksen ja vein vuorostaan nuo pienet Seinäjoen messuille ompelemani. Hyvin ne Silmu&Solmun väreihin sopivatkin.





Silmu&Solmussa on kaikenlaista kivaa tiedossa: ensi viikolla eräs ryhmä on varannut asiakasillan, jossa minäkin olen mukana kertomassa tuotteistani ja loppukuusta koko vanhan Vammalan keskustassa on yrittäjien yhteinen tapahtuma, jolloin minä ja kauppa-auto parkkeeraamme Silmu&Solmun eteen. Ja tietysti Silmukkasalongissa kokoonnutaan neulomaan joka toinen lauantai, tänäänkin.

Lankavalikoimissa on kaikkea minun sormiani kutkuttavaa: blingbling-lankoja ja neonvärejä. Omat neuleeni edistyvät ihan etanavauhdilla nykyään, mutta keppihevosiin saan sentään lankahulluuttani soveltaa.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kauppa-auton pikkuveli, Pieni Kurpitsa

Messukuvissa  vilahteli messumaskottina pieni puinen kauppa-auto. Se ansaitsee tulla asianmukaisesti esitellyksi. Saanko siis esitellä: Pieni Kurpitsa!


Luulittekos, etten taaskaan muistanut ennen-kuvaa? No niin luulin minäkin! Otin kyllä kuvan, mutta luulin jo hukanneeni sen. Enpäs! Tältä puuauto näytti, kun se kotiutui kesällä kirppikseltä.


Hioin ja maalasin. Ja teippautin, kuten isoveljensäkin.


Puuauto ehti valmiiksi juuri sopivasti Seinäjoelle.



Tämä kaveri tulee varmasti kulkemaan mukana monessa. Ihan pieni ja kevyt se ei kuitenkaan ole, joten ihan joka paikkaan se ei lähde. Saas nähdä, minne seuraavaksi!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Sunnuntai - oivalluksia ja messufiilistelyä

Sunnuntaihin heräsin hyvillä mielin ja pääknuppi täynnä uusia ajatuksia. Vaikka näillä messuilla ei liiku sankoin joukoin minun kohderyhmääni ostoaikeissa, en välttämättä tee asioita ihan pieleen.
 
Voi, miten hyvää teki viettää iltaa ulkona muiden käsityöyrittäjien kanssa! Juteltiin asiaa ja asian vierestä, syötiin hyvin ja naurettiin posket kipeiksi. Toiset tekivät messuilla myyntiennätystään, toisilla ei ollut myynnin puolesta aihetta juhlaan. Näyttäisi siltä, että näillä messuilla tekivät kauppansa koru- ja käsityötarvikkeet sekä kooltaan pienet aikuisille naisille suunnatut valmiit tuotteet. Joululahjaostoksilla eivät messukävijät vielä olleet. Suurin osa tuntui olevan liikkeellä tarvikehankinnat ja idea- ja tekniikkabongaukset mielessään.
 
Niinpä siis päätin ottaa ilon irti viimeisestä messupäivästä, tulkoon vaikka tappiota.
 

Katselin rauhassa kaikki ohjelmalavan numerot. Kävin itse pienillä tuliaisostoksilla. Tein naapuriosaston myyjän kanssa kaupat 60-luvun kassakoneesta (mitäköhän ihmettä minä silläkin teen!), ostin hirmuisen läjän todella edullisia käsityötarvikkeita, söin herkkuja ja fiilistelin.


Kauppa-auton kanssa osastolla tuntuu kuin en olisi yksin. Minulla on suuri, keltainen ja luotettava ystävä.


Itselleni ja ipanoille löysin mm. Nukkeportaalta ihanat japanilaiset Kewpie-nuket.


Lavalla nähtiin sunnuntaina mm. Eija Vilpas kertomassa käsityöharrastuksestaan (hän tekee kanavatöitä) ja ministeri Paula Risikolle suunniteltavan ja toteutettavan juhla-asun kilpailun palkintojenjako.


Kas kummaa, päivän aikana kipusin myynnillisesti plussan puolelle! En paljoa, mutta kuitenkin.


Viideltä messujen ovet sulkeutuivat yleisöltä. Sain naapuriapua kassatiskin kyytiin nostamisessa, muuten pärjäsinkin yksin. Kaikki mahtui kuin mahtuikin kyytiin ja ennen seitsemää pääsin kotimatkalle. Painava lasti tuntui ajaessa, mutta hyvin kauppa-autoni taas kulki. Sain ajaa ison osan matkasta paremmilla ajovaloilla varustetun rekan perässä, joten matka sujui mukavasti ja turvallisesti.


Kotona oli hieman ennen kymmentä, melkoisen väsyneenä.

Käsityömessut eivät ehkä ole minun juttuni myyjänä, mutta jotain toisia messuja kokeilen vielä ihan varmasti. Ja tietysti menen Tampereen käsityömessuille ensi kuussa, sinne olen ilmoittautunut jo ajat sitten ja sitä paitsi siellä luulisi olevan jo joululahjaostoksillakin väkeä.

Taisi minusta sittenkin tulla messuihminen.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lauantai - messujen hulinapäivä

Tänäkään aamuna en onnistunut sähköineni pimentämään messuhallia, mutta sen sijaan hukkasin puhelimeni ja sen löydettyäni unohdin vaihtokassan hotellille.  Iloinen mieli onneksi korvaa, mitä tältä emännältä muuten puuttuu ja osastokin oli auki ajallaan. Odotettavissa oli messujen hulinaisin päivä.
 

Minun osastoni on aivan tapahtumalavan vieressä, joten näin mm. Anne Bernerin puheenvuoron lastensairaalahankkeesta.


Seuraavista kuvista kuuluu suurkiitos messujunalla bloggarivieraana haastateltavaksi matkanneelle Susannalle Susannan työhuoneelta. Ihania tilannekuvia - minun resuisella kännykälläni!





Kauppakin siis tänään kävi, mutta aivan liian hiljakseltaan. Minun myyntini pysähtyi totaalisesti aina, kun viereisellä lavalla tapahtui jotain - ja siinä tapahtui puolen tunnin välein noin vartin kerrallaan. Myyntini oli pysähdyksissä siis puolet päivästä.

En silti tiedä, mikä myynnissäni mättää. Tuotteideni saumat tulivat kyllä tutkituksi tarkkuudella, josta tullilaboratoriokin olisi kateellinen. Työohjeita ja -menetelmiä kyseltiin. Ehkä liikkeellä oli kertakaikkiaan minulle väärä kohderyhmä, he jotka olivat hakemassa vain materiaaleja ja ideoita. Ehkä teen itse jotain väärin. Osastolleni kuitenkin tuli väkeä ja auto, keppihevossirkus ja koko osastoni yksityiskohtineen herättivät ihastusta ja keräsivät ihastelevia kommentteja. Jopa minun vaatteitani, asusteitani ja ulkonäköäni kommentoitiin ja kehuttiin :O Kehuja ja ihasteluja keräsivät kaikkein tärkeimpänä tietysti myös itse tuotteet.

Mutta kissa kiitoksella elää. Toisen messupäivän jälkeen olen edelleen taloudellisesti reippaasti tappiolla. Enkä edes laske kuluihin ollenkaan mukaan juuri hankittuja julisteita ym. markkinointimateriaalia ja osaston somisteita, sillä niiden käyttöikä on pitkä.

Mukava ilta on kuitenkin odotettavissa, sillä lähdemme muutaman muun messuilevan käsityöyrittäjän kanssa yhdessä syömään. Hyvä ruoka ja parempi mieli tai jotain sellaista, eikös!