perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin

Suurempien tapahtumien jälkeen kestää aina muutaman päivän sopeutua ja rauhoittua kotiin, Joulutorin jälkeen varmaan pidempäänkin. Aatonaaton kiersin kaupoilla lahja- ja ruokaostoksilla, joulun laitoimme aattona. Ehdin juuri aloittaa jouluruuan laittoa, kun sama tuttu, punanuttuinen jouluvieras kolkutti ovellemme jo 10. kerran. Löysin tämän pukin aikoinaan paikallislehdestä. Silloin Otso oli 1-vuotias ja lahjoja yhdelle hämmästyneelle pienelle aivan valtava säkki. Edelleenkään en tunnistaisi pukkiamme, jos hän tulisi kadulla vastaan ilman punaista nuttuaan. Pienellä paikkakunnalla on varmasti tullutkin lukemattomia kertoja.
 
 
Aretta uskoo pukkiin vielä. Saa nähdä, onko uskojia vielä ensi jouluna. Lapset kasvavat ja joulut muuttavat muotoaan sen myötä.
 

Joulukuusi löytyi tänä vuonna läheltä. Se kasvoi aitan takana, aivan kiinni seinässä. Isommaksi se ei siinä enää mahtuisi kasvamaan. Otso kaatoi kuusen yksin.


Joulupäivänä minä pääsin lopultakin ratsaille. Yli kuukauden tauon jälkeen!


Toivoin niin, että saisin tällä kertaa aloitettua pehmeästi ja rauhallisesti. Niinpä kiinnitin vain ohjat riimuun ja jalustinhihnan itselleni tueksi kaulalle. En edes harjannut Okua, vaan nousin selkään heti - ennen kuin se ehti nostaa kierroksia ja hermostua. Aluksi se jännittyi, mutta jatkaessamme käyntiä tarhassa sen selkälihakset pehmenivät ja se alkoi kuunnella painoapuja.



Tänään Oku tuli jo portille minua vastaan. Se olisi tahtonut maastoon, mutta jatkoimme tarhassa edelleen. Tällä kertaa myös tarhan toisessa päässä, Viljamin jäädessä näkymättömiin. Tein kaarteita, pysähdyksiä ja harjoittelimme ohjaamista myös pelkällä kaularemmillä. Lopuksi harjoittelimme paikoillaan seisomista ratsailta laskeutuessa ja sinne uudelleen noustessa.

Olin jo melkein unohtanut, miten lämmin on hevosen satulaton selkä pakkaspäivänä. Minun hevoseni on kuin tehty satulatta ratsastukseen.


Tänään pakkasta oli vain pari astetta ja niinpä myös Possu Orf pääsi ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen se petasi pontevasti pesäänsä uusia olkia ja kävi lämpöiseen nukkumaan.


Ihanaa olla tallissa taas! Kiireettä. Tätä on ollut ikävä.


 

Tämä on ollut töiden puolesta rankka vuosi enkä ole vielä pitänyt yhtään lomaa. Nyt pidän.

2 kommenttia:

Kankuritar kirjoitti...

Mukavia ja rentouttavia lomapäiviä sinulle

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos :) Niistä nautitaan nyt - kesällä taas varmasti mennään.