torstai 29. lokakuuta 2015

Kätevä&Tekevä Lahdessa 31.10. - 1.11.2015



Kätevä&Tekevä -kädentaitomessut Lahdessa 31.10. - 1.11.2015

la 10 - 17
su 10 - 16


Näille messuille olisin halunnut jo parina edellisenä vuonna, sillä kattaus on ihan uskomaton riippuliidosta sukellukseen ja pienoismalleista käsitöihin. Tänä vuonna olen mukana - ja komiasti: valtaan 60 m2 alueen autoineni ja keppariratoineni! Messuilta löytyy myös Käsityökorttelin oma alue ihan naapuristani.

Luvassa on kiva viikonloppu, nähdään Lahdessa!

Tapahtuman fb-sivu löytyy täältä ja www-sivut täältä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

HIHS: viimeinen päivä

Sunnuntaina oli Horse Show'n viimeinen päivä. Expo oli auki klo 10 - 18.30. Hyvillä fiiliksillä, päässä taas paljon uusia ajatuksia.


Hiukset värjäsin punaisiksi rakennusta edeltävänä päivänä. Tulikin ihanan punaiset! Messuhattuna minulla oli Helsingin Käsityökorttelissa Anjo Alleelta ostamani hattu.


8,5-tuntisen myyntipäivän päälle oli aika purkaa messuosasto.


Areenakin sai tehdä tilaa jäälle.


Vaikka kuinka väsyttää, niin näin suuren ja onnistuneen tapahtuman loppuminen on tosi haikeaa. Horse Show'ssa vallitsee aina oma tunnelmansa ja siitä ei haluaisi päästää irti.


Olin tavaroineni autossa lähtövalmiina vähän yhdeksän jälkeen. Matkalla oli pakko pysähtyä kahville, sillä silmät eivät meinanneet pysyä auki millään. Sateinen moottoritie imi kaiken valon. Kotona olin vähän ennen yhtä.

Tiukka urakka, jonka päälle todella kaipaisi vapaapäivän. Tai edes "vapaapäivän" läppärillä nettikauppaa päivittäen ja myyntejä kirjanpitäjälle kirjaten. Siihen luksukseen ei nyt ollut mahdollisuutta, sillä kotiin palasi lähes olemattomiin kutistunut kepparilauma ja seuraavana viikonloppuna mennään messuille taas.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

HIHS: lauantaihulinat

Lauantaiaamuna Horse Shown ohjelmassa oli lasten matinea ja lapsiperheitä - heppalapsiperheitä! - oli Expokin piukassa heti aukeamisen jälkeen. Kaikenlaiset myyntiennätykset paukkuivat pitkin päivää. Niin tietysti pitikin, sillä miinusmerkkiset ennätykset paukkuivat reippaasti osastopaikkaa varatessa ja tapahtumaan valmistautuessa. Isoimmassa aamuryysiksessä pelkäsin pikkuruisen osastoni kaatuvan, niin villiä oli meno.


Illan rauhoittuessa jaksoin vaihtaa mekon farkkuihin ja käydä sovittamassa niitä haaveilemiani kokochapseja. Nyt olen niiden onnellinen omistaja! Olen haaveillut moisista vuosikaudet ja nyt ne sain, ihan ikiomiksi! Ne ovat italialaiset, käsintehdyt, nahkaiset, ihanan paksut ja notkeat ja täydellisen kauniin ruskeat. Ja voi, miten hyvännäköiset! Enpä muista, että ikinä olisin itkenyt ilosta jotain ostosta tehdessä, mutta nyt meni tunteen puolelle. Samassa huumassa ostin vielä Dubarrylta - en suinkaan pyörryttävän ihania saappaita - vaan ihanan oranssit alpakanvillaiset pitkät sukat. Niitä en raaski messupöhöisiin torimuijan jalkoihini vielä vetää, vaan säästän ne johonkin juhlallisempaan tilanteeseen. Hotellihuoneessa palkitsin jalkani näillä keltaisilla kirppikseltä bongaamillani palmikkosukilla.


Yksi yö ja yksi päivä vielä. Jaksaa, jaksaa.

lauantai 24. lokakuuta 2015

HIHS: perjantaipöhinät

Heipä hei täältä Helsingistä, jossa Alepa on auki 24/7 ja bussikuskit tylyjä! Horse Expoa on takana nyt kokonaiset kaksi päivää, tykkään. Viihdyn.


Horse Expo on ihan oma maailmansa, jonka päivää rytmittävät areenan tapahtumat: kun siellä tapahtuu, on Expossa hiljaista. Ja kun ei tapahdu, Expon täyttää hurja kuhina ja vilske.


Tämä rytmi on petollinen, sillä itse en pysty laskeutumaan energisestä myyntimoodista hetkessä rauhalliseen hengailumoodiin. Ylimääräinen energiani tuntuu kohdistuvan hiljaisina aikoina muiden myyjien tuotteisiin. Ette voi väittää olevanne energisoitumasta näistä punaisista ja kiiltävistä saappaista!


Ne maksavat 800 e, joten koitan hillitä energioitani. Nuo ruusukuvioiset näyttävät suorastaan hillityiltä punaisten saappaiden ihailun jälkeen. Jos olisin ökyrikas, minulla ei olisi mitään vaikeuksia löytää shoppailtavaa.


Löysin minä tänäänkin: superpehmustetut suojat luuliikaiselle kopukalleni. Ja bling-pantaan sorruin myös.


Kutkaisen kopukkani kaljunpeittoon ostin polkadots-hupun. Toivottavasti se mahtuu Okulle!


Ja sain kuin sainkin tämän keltaisen ihanuuden, satiinisen satulahuovan. Kontrasti 40-luvun armeijan satulaan on varmasti herkullinen.


Jos olisin se öky - no en olisi öky, kun hillityn tyylikäs kaikessa vauraudessani - shoppailisin Dubarryn osastolla. Ja siemailisin nahkasohvalla shampanjalasillisen onnistuneiden saapaskauppojen kunniaksi. Saattaisinpa siemaista toisenkin bleiserikauppoja juhlistaakseni.


(- EDIT 8.3.2016: Poistettu kuva ja tekstiä. Se oli huonosti kirjoitettu ja loukkaavasti tulkittavissa, vaikka en sitä kirjoittaessani niin tarkoittanut. Tämä visuaalisen markkinoinnin pohdinta on jatkoa aikaisemmalle pohdinnalle eikä tarkoitettu kohdistumaan kehenkään - ja tuon aikaisemman kirjoituksen tulkitsi helposti niin. Se ei ollut tarkoitukseni. Vilpitön anteeksipyyntö siis teille, jonka mielen pahoitin! Lupaan olla jatkossa huolellisempi. -)

Viime aikoina olemme keskustelleet käsityöyrittäjien kanssa messuosastojen somistamisesta. Olen päätynyt siihen, että me ihmiset ihan todella näemme maailman eri tavoin. Osan mielestä on oikeasti sama, miltä myyntipaikka tai myyjä näyttää, kun asiakkaat katsovat kuitenkin pelkkiä tuotteita.

Aika usein mietin, että itselläni viiraa päässä, kun kyätän niin paljon energiaa omien osastojeni somistukseen. Sitä paitsi eivät ne ole kaikille mieleen kuitenkaan.


Mutta en osaa olla somistamattakaan. Se vain on minulle tärkeää ja uskon myös visuaalisen markkinoinnin voimaan. Ja itselläni on tuossa sirkuksessani hirmuisen hauskaa!


Tänään Horse Expo oli auki klo 10-22. Tuntuu jo jaloissa. Huomenna jatketaan klo 10-23.


Huomiseen, ihana HIHS!

perjantai 23. lokakuuta 2015

HIHS: Things that make me go Mmmmm

Horse Expossa on kaikkea pyörryttävän ihanaa. Ratsastelen kotona Hööksin alelaarin pohjalta pyydystämissäni äitysratsastushousuiksi ostamissani housuissa, jotka pysyvät ylhäällä henkseleillä. Lisäksi minulla on alkukesän Ponikarnevaaleilta 5 eurolla alepahvilootasta bongaamani farkkuratsastushousut, joissa on muutama dimangi. Ne ovat niin ihanat, etten melkein raaski istua niillä satulaan. Kypärä on iänikuisen vanha samettipintainen, minichapseja bongasin kerran kirppikseltä, niiden alta pilkottavat lenkkarit. En juurikaan kiinnitä huomiota ratsastuslookiini. Mutta näiden kaikkien kauniiden tavaroiden keskellä tulee mielitekoja.

Katsokaa, miten ihana osasto on minua vastapäätä: Dubarry of Ireland! Nuo saappaat näyttävät taivaallisilta.


Yhdeltä osastolta minulle huutavat chapsit, nuo 80-luvun must-varusteet. Talviratsastuksessa ne pelastivatkin polvet ja reidet valkoisiksi jäätymiseltä. Olisivatpa ihanat, nuo ruskeat!


Samalla osastolla on ah, niin ihanasti kimmeltäviä satulahuopia. Tuo keltainen on täydellisen syvä ja kultainen sävy, Pojulle se!


Ja blingiä otsaankin. Ooooh!


Pojun ja mun uuden eleganssin viimeistelisivät nämä ratsastushousut. Ihanat! Näissä on vielä vanhanaikaisesti tekomokkapaikat. Nykyhousuissa on gripit. Ja ihanimmissa gripeissäkin glitteriä!


Kaikkea muutakin ihanaa bongailin, mm. vaaleanpunaisia blingikoristeisia ratsastuskypäriä ja krokonnahkaisen näköisiä ratsastussaappaita.

Ensimmäinen expo-päivä on siis takana. Se meni enimmäkseen ihmetellessä, parin tunnin ajan oli ihan vipinää myyntirintamallakin. Ei kuitenkaan niin paljoa, että näitä ihanuuksia olisin kasseihin haalinut. Tyydyin törsäämään vain kahvikupposeen ja hotellille evääksi karkkisäkkiin.

torstai 22. lokakuuta 2015

HIHS: rakennuspäivä

Eilen, keskiviikkona, koitti minun Horse Expo -osastonrakennusvuoroni. Aikataulun mukaisesti klo 19-22 ja lastaus Jäähallin pääovista. Vähän ennen seitsemää olimmekin Miehen kanssa paikalla, auto piukassa tavaraa. Expon jätit olivat saaneet jo osastonsa valmiiksi. Rakennusvuorojen porrastus oli tosi hyvä, sillä saimme auton aivan oven eteen, käyttöömme rullakon ja rakentamiseen oli tilaa. Monilla messuilla rakentamisaikana vallitsee villin lännen meininki ja hirmuinen kaaos. Jäähallilla kaikki sujui leppoisan rauhallisesti, naapureita auttaen ja hymy huulilla.


Puoli kymmeneltä osastoni oli kutakuinkin valmis: valot paloivat ja tuotteet olivat löytäneet paikkansa. Vai pitäiskö sittenkin...


Ei, hyvä se on! Tänään torstaina Expo aukeaa klo 15 ja sitä ennen jäi tehtäväksi enää muutaman hintalapun paikoilleen laitto ja muutaman jaloissa pyörivän kassin järjestely. Kasseissa on pusseja ja muita pakkaustarvikkeita, joten ne täytyy saada järkevästi käsille, mutta pois tieltä. Tilaa ei kauheasti ole :D

tiistai 20. lokakuuta 2015

Helsinki International Porsche Horse Show 2015



HELSINKI INTERNATIONAL PORSCHE HORSE SHOW

22. - 25.10.2015
Helsingin jäähalli

Suomen suurin hevostapahtuma maailmancupin osakilpailuineen ja upeine ohjelmineen on pian täällä!

Lisätietoa saat tapahtuman sivuilta, täältä.


---

Ahdin tilan keppihevossirkus on mukana Expo-alueella ja arvatkaa vaan, jännittääkö! Taloudellinen panostus on iso ja Horse Show -päivät ovat pitkiä. Syksyn myyntitapahtumien suhteen on ollut ihan järkyttävän huono tuuri ja tähän tapahtumaan sain varattua hotellin vasta nyt ja bensarahojen kokoon saaminenkin meni jännäksi. Matkaan kuitenkin pääsen ja osaston rakennusvuoro minulla on keskiviikkoiltana. Expo aukeaa torstaina klo 15.00. Saas nähdä, kuinka Ahdin akan isolla kirkolla käy!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Iik! Olen ehdokas!

Suomen käsityöyrittäjät järjestää ensimmäisen Suomalaisen käsityön päivän 23.10.2015. Ensimmäistä Suomalaisen käsityön päivää juhlistetaan mm. valitsemalla vuoden 2015 uutuustuote sekä positiivisin käsityöyrittäjä. Huomatkaa, että positiivisin käsityöyrittäjä ei saa riesakseen mitään aikaan tai paikkaan sidottua määrettä, kuten vaikkapa vuoden 2015 positiivisin käsityöyrittäjä - nyt valitaan yksiselitteisesti koko maailmankaikkeuden ja iankaikkisuuden positiivisin käsityöyrittäjä. Ja voin paljastaa, että sain aamusumpit väärään kurkkuun, kun huomasin olevani valittu yhdeksi kolmesta ehdokkaasta.


Suomalaisen käsityön päivää juhlitaan Suomen käsityöyrittäjien 5-vuotispäivänä. Uskon, että olisin huomattavasti vähemmän positiivinen käsityöyrittäjä ilman tätä tutuksi ja rakkaaksi tullutta mahtavaa porukkaa, työkavereitani.


Kiitos siis kunniasta päästä ehdokkaaksi äänestykseen!


Lisää Suomalaisen käsityön päivästä voit lukea täältä. Samalla sivulla voit myös äänestää positiivisinta käsityöyrittäjää ja vuoden 2015 uutuustuotetta.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Hevostyttöjuttu: tirehtööri Voi Hyvin -lehdessä

Toissapäivänä ilmestyi kesäkuisen jutuntekopäivän lopputulos, Voi Hyvin -lehti 8/2015 ja siellä elämänmuutoksista kertovassa sarjassa juttu minusta. Onpa outoa olla itse keskipisteenä. Olen paremmin mukavuusalueella, jos keskiössä on minun itseni sijaan tekemiseni. No, siellä olen nyt. Minä ja elämäni iloineen ja suruineen. Ei tietysti kaikkineen, vaikka aika paljon toimittajille elämääni raotinkin.



Juttu tehtiin meillä kotona ja kävimme pikaisesti kuvaamassa myös puodilla. Se oli ihan alkutaipaleellaan tuolloin. Jutuntekopäivä oli oikein mukava ja kului hurjan nopeasti.




Minua ujostutti ihan kamalasti lukea jutun ensimmäinen versio, jonka sain etukäteen nähdäkseni. Lehden ilmestymiseen mennessä ehdin ilmeisesti tottua ajatukseen. Tykkäsin kovasti jutusta Kirsi Tuuran ottamine kuvineen. Tässä juttusarjassa haastateltava yleensä antaa itse neuvoja lukijoille, mutta minä koin sen kauhean vieraaksi. Ihan liikutuin, miten toimittaja Tiina Tuppurainen oli osannut poimia sekavista hölinöistäni nuo seitsemän tärppiä suunnanvaihtajille.

Oman elämänkokemukseni jakamisella toivoin jakavani samalla lukijoille myös rohkeutta seurata omaa sydäntään. Harva saa elämässään kaiken, mutta monia valintoja voi meistä tehdä jokainen.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Save the Date -häämessuilla

Voi hyvänen aika, tämä on taas niitä elämänopetuksia ettei voi kuin ihmetellä omaa tollouttaan! Minä innostun uusista asioista helposti ja varsinkin yrittäjänä tämä ominaisuus ei aina ole mikään etu. Ei nytkään. Tämä on siis Opettavainen Tarina - joka kaikkitietävien viisastelijoiden ehkä kannattaa hypätä yli :D

Häämessut. Olen kerran käynyt moisilla. Se taisi olla 90-luvulla omia häitä suunnitellesani. Kokemukseni ei siis ollut ihan tuore eikä tietämykseni muutenkaan tätä päivää. Enpä voi kehua häiden muutenkaan kuuluvan suurimpiin kiinnostuksen ja intohimon kohteisiini.

Mutta häämessuille siis menin. Näytteilleasettajaksi.

Kiitos kuvasta Roosa B:n Roosalle 

Luuri herätti lauantaiaamuna klo 3.45. Olin pakannut Jeepin jo perjantaina, joten pääsin tien päälle melko rivakasti.


Perillä roudasin täyteen ahdetun Jeepin kuorman sisälle Koskenrantaan ja kasasin messuosastoksi. Mukana oli keppihevosia häihin sopivissa väreissä ja mekkoja pienille morsiusneidoille seka pitsisiä viirinauhoja.


Parasta messuilla tietysti on tunnelma ja huiput kanssamyyjät. Nytkin mukana oli monta entuudestaan tuttua: tässä etualalla Liekon Elina ja punaseinäisellä osastolla TaavaNaisen Taava.


Kerrankin sain kohtuullisen mataline korkoineni ja strutsinsulka päässäni tuntea itseni alipukeutuneeksi. Messuilla tietysti liikkui malleja morsiuspuvuissaan, mutta lisäksi monet osastot olivat todella upeita ja henkilöt niissä edustivat yrityksiään stilettikoroissa, upeassa meikissä ja kampaajien loihtimissa kampauksissa. Suurin osa joka tapauksessa yritysilmeensä mukaisina.


Lavalla riitti ohjelmaa pitkin päivää muotinäytöksistä erilaisiin tietoiskuihin ja tanssinopetukseen. Väliaikoina esiintyivät erilaiset orkesterit viuluista tanssiorkesteriin. Omista häistäni tuttu häämarssi sai viuluversiona silmät kostumaan. Häät ovat ainutkertainen ja ihana juhla ja toivon, että jokainen morsian ja sulhanen muistaa ja malttaa niistä myös nauttia.


Messut olivat siis upeat ja hyvin järjestetyt ja paikkana tunnelmallinen Koskenranta oli juuri se oikea. Messuvieraitakin riitti vilkkaimpana aikana ruuhkaan asti.

Minä tollo vain en ollut osannut valmistautua. Nykymorsiamet suunnittelevat häitään pitkään, eräskin jututtamani kesäksi 2018. Shoppailumoodissa - saati heräteostosmoodissa - he eivät olleet. Morsiusneidon mekkoni kiinnostivat kovasti ja niiden tiimoilta jaoinkin vinon pinon käyntikortteja. Muutamalle pääsin juttelemaan keppihevosideoista häihin: jotkut ilahtuivat keppihevosista ratsastavien pienten morsiusneitojen ja sulhaspoikien saattueesta, mutta vielä useammat pitivät vuokrattavaa kepparirataa häiden muksuparkkiin hyvänä ideana. Harmi vain, etten ollut etukäteen osannut valmistautua! Ehdottomasti olisi pitänyt teettää kuvallisia flyereitä häihin vuokrattavasta keppariradasta ja pienten hääratsukeppareista. Saa nähdä, muistaako kukaan jälkikäteen ideoitani pelkkien käyntikorttien perusteella. Minun olisi pitänyt myös huomata tarjota keppareita ja mekkoja muotinäytöksiin, mutta niin vain sekin jäi.

Häämessut ovat siis selvästi tulevaisuuden markkinointia, ei tässä ja nyt -henkinen myyntitapahtuma. Tässä menin mönkään ja olin kuin neliskulmainen palikka, joka yrittää sulloutua pyöreään reikään. Myynti oli siis surkeaa - tosin nähtäväksi jää, miten tilauksia tulee myöhemmin.

Olin niin väärin valmistautunut ja olokin kävi surkeaksi, että sovin messujärjestäjän kanssa jääväni tänään pois. Naapuriosaston näytteilleasettaja onneksi lupautui levittäytymään myös minun osastolleni, joten kaikille osapuolille (uskon, että myös messuvieraille) asia järjestyi parhain päin.


Näiltä messuilta palasin kotiin rahallisesti köyhempänä, mutta kokemusta jo monta oivallusta rikkaampana. Tänään ajattelin viettää toisen häämessupäivän sijaan vapaapäivää, luultavasti viimeistä ennen joulua. Karistan samalla kimppuun hiipivää flunssaa kauemmas, sille ei nyt ole aikaa.


Jos joku messuvieraista jää muistelemaan kierrätyskankaisia Tara-mekkojani tai keppihevosiani, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä! Ilman muuta teille sopivat teen :)