perjantai 15. huhtikuuta 2016

Jälkeen

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja lausun kiitoksen Herra Murphylle, joka katsoi armeliaasti toiseen suuntaan. Jos pitää valita ajankohta norovirukselle, niin kyllä kiitos: messujen ja vauvan muuton VÄLISSÄ on oikein hyvä. Tuostakin koettelemuksesta siis selvittiin.

Ja sitten lähti vauva. Sai lähtöään ennen maailman ihanimmat, ikiomat Äidin ja Isän.


Mitä sitten, kun vauva on mennyt? Miten jatkaa arkea ja elämää?


Miten voi talo tuntua niin tyhjältä? Miltä tuntuu keittää viimeinen kattilallinen tuttipulloja, pestä ja viikata pienet vaatteet?


Niitä vaatteita on ihan pakko halata vielä kerran. Muistaa kaikki niihin puetut rakkaat pienet. Osaa on käytetty jo itse synnytetyillä, sitten Kadonneilla Pojilla ja lopuksi vielä pienellä Ilona-keijullamme. Niin rakkaita kaikki! Ja kaikilta heiltä sain ensimmäiset kuukaudet, ne kaikkein herkimmät ja rakkaimmat.

Elämä jatkuu. Vauvan lähdettyä meillä tehdään aina suursiivous. Pakataan vauvatavarat piiloon. Järjestetään huoneita ja nurkkia vähän uudella tavalla. Hypätään arkeen. Käydään elokuvissa. Ratsastetaan kuin hevosvarkaat, niin lujaa laukkaa että viima tuo veden silmiin, pyyhkii pois ikävän ja kyyneleet.

Meidän pienemme ovat nyt omissa kodeissaan. Kaikki on hyvin, maailmassa asiat oikealla tolalla. Nyt tuntuu, että meidän osaltamme vauvat on hoidettu. Nyt on aika jatkaa elämää pikkulapsiarjesta eteenpäin. Toiset sijaisperheet jännittävät ehkä tälläkin hetkellä puhelua. Joku sijaisäiti ehkä nostaa synnärillä vauvan syliinsä ensimmäisen kerran. Katsoo ihmetellen, haistaa varovasti. Siitä se lähtee, Elämän matka.

Toinen tähti oikealla ja suoraan aamuun.

Ei kommentteja: