keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Juhlittiin 7-vuotiasta

Varjoja ja valoa, ilman toista ei ole toista. Äitini kuolemaa seuraavana päivänä juhlimme elämää. Aretta täytti seitsemän vuotta. Talo täyttyi luokkakavereista, kummeista ja sukulaisista. Heppahullu sai heppasynttärit: pihalla aloitettiin juhlinta Viljamin toimiessa talutusponina ja Rokin paistatellessa harjattavana ja paijattavana. Otso paistoi makkaraa ja keppariradalla kävi vilinä.





Kaikkien hevosteltua kyllikseen siirryttiin sisälle jatkamaan juhlia. Näin pienille maistuu vielä täytekakku, isompien synttäreillä se on jo kokenut inflaation.


Ohjelmaan mahtui vielä pullonpyöritystä ja ongintaa.


Ihana, iloinen päivä! Onnellinen sankari ja tietysti me koko perhe kiitämme kaikkia päivään osallistuneita.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Hyvästi, Äiti

Mietin, miten ihmeessä tämän voi edes pukea sanoiksi, mutta haluan silti tämänkin bloggauksen tehdä. Äitini kuoli reilu viikko sitten. Minun äitini Vappu.

Ehkei minun tarvitsekaan osata vielä sanoiksi pukea ja sitä paitsi kuvat puhuvat.











Äitini sairasti lähes koko minun elämäni ajan. Lähtö ei tullut odottamatta, mutta silti niin yllättävänä ja lopullisena. Ehdimme vielä sairaalaan viimeisenä iltana.


Juuri nyt elämä täyttyy hautajaisjärjestelyistä ja monesta muistettavasta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna minulla ei ole yrityksen joulusesonkia.

Pari päivää ennen tilansa huononemista Äiti oli aiempaa pirteämpänä. Hän soitti, kun olin silittämässä hänen kapiolakanoistansa tekemiäni verhoja. Tykkäsi, kun niille on vielä kuluneinakin käyttöä ja kauniit, suurella vaivalla virkatut pitsit ovat esillä. Äiti lopetti puhelun lupaamalla soittaa vielä ennen joulua. Minua nauratti: jouluun on vielä aikaa. Seuraavana iltana Äiti soitti taas, pirteänä ja hyväntuulisena. Seuraavana aamuna hän oli huonossa kunnossa. Lauantaiaamuna hän ei enää herännyt.

Lepää rauhassa, Äiti. Lopultakin olet vapaa kivuista.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Ekaluokkalaisen huoneessa

Tytöt ovat asuneet tornikamareissaan nyt reilun vuoden. Aikaisemmin tornissa oli minun työhuoneeni ja vierashuone. Kesään asti huoneet olivat vähän väliaikaismoodissa: ikkunoissa vain jotkut verhot, lattioilla vanhat matot ja järjestyskin vähän odottamassa parempia aikoja. Nyt molemmat huoneet ovat lopultakin valmiit.

Tytöt saivat itse valita värit huoneisiin. Auroran yllätysvalinnan osuessa oranssiin sain nieleskellä vähän aikaa, mutta Aretta vasta haasteen heittikin: lilaa, turkoosia ja keltaista. Annoin asian hautua hetken ajatellen, että seuraavalla viikolla väritoiveet ovat ihan jotkut muut. Mutta ei, tyttö on sinnikkäästi pysynyt valinnoissaan. Mikäs siinä sitten; nyt on lilaa, turkoosia ja keltaista :D

Värimaailmaan sopivia retroverhoja metsästin kissojen ja koirien kanssa. Tarjokkaita kyllä löytyy toinen toistaan mojovammissa väreissä ja kuoseissa, mutta nämä hakemani ovat aikakaudelta, jolloin todella niukat verhot ovat olleet muodissa. Järjestäen löytöni osoittautuivat liian pieniksi. Nämä turkoosit aarteet löysin Facebookin Rättei, Lumpui & Retroi -ryhmästä. Niissä koko riitti laskosverhoiksi kahteen ikkunaan. Sain verhot valmiiksi eilen ja nyt ne odottavat yllärinä koulusta palaavaa Arettaa.


Pöytä on Otson vanha pieneksi jäänyt. Olen ostanut sen omina opiskeluaikoinani forssalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Minulla se oli turkoosi, Otsolla petrolinsininen ja Arettaa se palvee nyt lilana. Alunperin se on luultavasti ollut lakattu. Keltainen työvalo on viime kesän kirppislöytö.








Kuten meillä kotona kaikkialla, tässäkin huoneessa on monta kirppislöytöä. Tämä lilansävyinen täkki löytyi vasta viime viikolla ja selvisi kuin selvisikin tervetulotoivotuksestani, 60 asteen pesusta. Vanha kaunisvaloinen karttapallo on kirppikseltä myös, samoin piianpeili pöydällä ja nukkekodin alustaksi ostamani ja maalaamani radiopöytä.






Ette arvaakaan, miten ihanalta tuntuu, kun olen pitkästä aikaa saanut keskittyä kodin sisustusprojekteihin. Niitä on nyt työn alla useampi yhtä aikaa. Seuraavaksi viimeistelen Otson huoneen, se onkin jo viittä vaille valmis.

Tyttöjen huoneisiin tuli juuri sellainen tunnelma, jota toivoinkin. Värejä on paljon, samoin hulluja esineitä, mutta silti omasta mielestäni on harmonista. Yläkerran aulakin etenee takavasemmalla. Tiedättekös: portaissa on lopulta ihka oikea ihmisten kaidekin! Se odottaa paria reipasta maalauspäivää vielä.

torstai 10. marraskuuta 2016

Hiljainen konttori

Aikaisemmin tein yrityksen paperityöt konttorinurkkauksessa. Nyt, kun ne ovat loppuneet, huone on jäänyt kuin odottamaan. Ehkä tarvisten hetken aikaa, että osaan siirtyä siihen bloggamaan ja tekemään muita asiota. Nykyään olen läppäreineni usein keittiön pöydän ääressä tai olohuoneen lukunurkkauksessa. Pientä piristystä huoneeseen toi puodilta jäänyt henkarinaulakko, johon sain korujani vähän paremmin esille korurasiasta. Piirongin päällä ja laatikoissa on myös iso osa tyttöjen koruista ja pinneistä, omissa huoneissa ne menevät vielä hukkaan.




maanantai 7. marraskuuta 2016

Ompelukonelaukkunukkekodit

Ompelukonelaukkunukkekodit ovat muuttaneet tyttöjen huoneisiin ja päässeet leikkeihin. Näihin on suunnitteilla vielä takat ja tietysti kalusteita, mutta eiväthän nukkekodit ole koskaan valmiita. Nämä oli loppujen lopuksi tosi simppelit tehdä, ainoastaan vesiaineen kanssa sain harmaita hiuksia ja nuo vähäiset sähköt koettelivat pinnaa. Miten nukkekodin sähkösysteemit voivatkin nyt ledien aikana olla ihan kökköjä! Näitä on jo korjailtu ja haettu Motonetista uusia sulakkeita ja niiden lamppujen omat tarrat eivät millään meinaa pysyä seinissä. Täytyy myöhemmin keksiä paremmat valaistussysteemit, tätä nukkekotien perinteistä lamppu-kisko-muuntaja-hässäkkää en suosittele kenellekään.

Mutta tässä ne nyt ovat!


Nämä punaiset Singerin ompelukonelaukut ovat täydelliset



Lampiin tein veden Solid Water -vesiaineesta. Mokoma tökötti otti lähes 48 tuntia kuivua (ohjeen mukaan 24 - 36 h) ja kuivumisaikaan tuntui vetävän magneetin tavoin puoleensa jokaisen pölyhiukkasen ja koirankarvan taloudestamme. Jos siis aiot vesiaineen kanssa läträtä, suojaa aine kuivumisaikana huolellisesti pölyltä - toisin kuin minä. Hidas kuivuminen myös toi mukanaan ongelman: aine lähti imeytymään aluskankaisiin ja laukun pahviin ja levisi. Tein ensin ohuen kerroksen lammen pohjaan ja se onnistui hyvin, mutta toinen kerros lähti pohjakerroksesta huolimatta imeytymään. Ehkä ensimmäinen kerros olisi vaatinut vielä yhden bonusvuorokauden kuivuakseen kunnolla. Imeytin kuivumisaikana talouspaperiin karkaavaa nestettä. Asetonilla sain lopuksi pelastettua pahimmät läikät nurmikkokankaasta.


Kuivuttuaan tämä vesi on kyllä melkoisen ihanaa. Löytyisiköhän vastaavaa ainetta, mutta nopeammin kovettuvana? Luulisi hartsia löytyvän. Täytyy varmaan tutkia vaikkapa automaailmasta.


Olen bongannut molemmille tytöille pienet pöydät nukkekotien alustoiksi ja maalannut ne. Auroralla on tämä jäkälänvihreä. Laatikoihin sopivat vaihtokalusteet ja -asukkaat.




Seuraavaa miniprojektia aloittaessani olen taas viisaampi. Tyytyväinen olen kyllä näidenkin lopputulokseen ja tärkeintä on, että tytöt ovat näistä riemuissaan.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Äidin köyhä lapsuus


Meillä on viime aikoina olleet tyttöjen kanssa nukkekotiasiat pinnalla. Auroralla on perintökaluna minun vanha pikkuruinen kuparipatani. Aurora kysyi, oliko pata aikoinaan omassa nukkekodissani. Ei ollut, ei minulla ollut nukkekotia. Oli pari pääsiäismunista saatua muovikilpikonnaa, joille tein kodin pihametsikön lahoon kantoon. Saksanpähkinän kuorista tein sängyt ja kangastilkuista petivaatteet. Muina huonekaluina oli kerrostalometsikön antimia. Ja tietysti tämä ihana pata, mistä lie tullut.

Miten tämä kuulostikin samalta kuin omien vanhempien jutut aikanaan kouluun hiihtämisestä ja sisarusten kanssa vuorotellen pidetyistä talvikengistä :D

Ei minulla oikeasti ollut mikään köyhä lapsuus, ihan tavallinen duunariperheen vesa olin ja kasvoin uutukaisessa lähiössä. Aika oli eri. Silloin ei ollut älypuhelimia, nettiä tai interaktiivisia leluja. Oli kyllä barbeja, toinen toistaan upeampia muovisia leikkihevosia, superpalloja ja jo-joja. Leikittiin hyppynarua, twistiä, kapteeni käskee, kirkonrottaa ja purkkipalloa. Leikittiin myös käpylehmillä ja tehtiin koteja kallioille ja kiville. Mielikuvitus loihti kilpikonnien lahosta kannosta satulinnan ja kallion leikkikodin puunpaloista pöydät ja penkit, antoi käpylehmien kylkeen ruskea-valkoisen turkin.

Omat lapseni leikkivät paljon ulkona, tekevät majoja ja kepparitalleja luonnon antimista. Ties mitä on pienen pojankin mielikuvitus loihtinut, kun on työntänyt taskuunsa hiirenraadon tai kissankultaa hohtavan kiven. En tiedä, onko enää kaikkialla Suomessa mahdollista leikkiä näin.

Minusta on nyt ihanaa, että pääsen minimaailmaan omien lasteni kanssa ja on ihanaa nähdä sama mielikuvituksen voima, joka on omasta lapsuudestani jäänyt vahvana mieleen.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Tunnelmavalojen aikaa

Olen kerännyt kirppiksiltä taas läjän pieniä varjostimia ja niistä syntyi vielä olohuoneeseenkin tunnelmavalot. Meillä on kohta koti täynnä näitä pikkuvarjostimia, jos saan kaikki projektini toteutettua.

Tykkään kovasti tästä olkkarin uudesta ilmeestä. Jostain pitäisi vain keksiä amerikan arkulle seuraa, se on yksinään vähän liian pieni pöydäksi eikä sen pinta ole tasainen lautapeleille.